Tutkimus heittää biokaasupallon päättäjille Etelä-Suomessa on hyvät edellytykset lisätä kotimaisen biokaasun käyttöä liikenteen polttoaineena. Tänä keväänä... Lue lisää

Ruokajätteen synnyn ehkäisyn talous- ja ympäristövaikutukset Virossa Tämän analyysin on laatinut Helsingin seudun ympäristöpalvelujen tutkija Nea Teerioja yhteistyössä virolaisten projektitiimien kanssa. Analyysin laatimisessa on... Lue lisää

Biokaasun talous- ja ympäristövaikutukset Virossa Perustapausskenaario (Business As Usual eli BAU) vuonna 2020 edustaa biokaasun käytön jatkamista nykyisellä tasolla, kun tiedossa olevat muutokset huomioidaan. BAU-skenaariota... Lue lisää

Kaikki merkinnät
Biometaania liikenteeseen -seminaari ja tiedotustilaisuus 12.3.2012

Tervetuloa kuulemaan ja keskustelemaan W-Fuel-hankkeen tutkimustuloksista Säätytalolle Helsinkiin 12.3. Tilaisuus on maksuton, mutta kahvitarjoilun vuoksi pyydämme ilmoittautumaan 1.3. mennessä osoitteeseen tarja.lintula@mtt.fi.

Lue lisää


Jätteestä liikennepolttoaineeksi -tulosseminaari 23.11.2011 Turussa

Seminaari pidetään Turun Yliopiston Mauno Koivisto -keskuksen luentosalissa Biocityssä.

Lue tilaisuuden ohjelma ja ilmoittaudu>>


 


W-Fuel esittäytyi Cancunin ilmastokokouksessa

Ohjelmajohtaja Tiit Kallaste Tukholman ympäristöinstituutin Tallinnan osastolta esitteli W-Fuel -projektia Cancunin ilmastokokouksessa.

 

Katso video


Kaikki merkinnät


30.8.2011

Uudet koordinaattorit paneutuneet työhönsä

W-Fuel -hankkeessa on tapahtunut kevään aikana henkilömuutoksia. Tutkimuksen ja hankkeen hallinnoinnin koordinointi on jaettu kahdelle henkilölle.

Hankkeen tieteellisenä koordinaattorina aloitti uusi kasvo MTT:llä, tutkija FT Saija Rasi. Jyväskylästä kotoisin oleva Saija Rasi on väitellyt tohtoriksi vuonna 2009 Jyväskylän yliopiston Bio- ja ympäristötieteiden laitokselta. Biokaasututkijan väitöksen aiheena oli ”Biogas composition and upgrading to biomethane”. Muita Rasin aiheita ovat olleet biokaasun pienen mittakaavan puhdistus ja käsittelyjäännöksen hyödyntäminen.

Hankehallinnon koordinaattorina toimii vanhempi tutkija, DI Maarit Hellstedt. Hän on toiminut tutkijana Vakolassa ja MTT:ssä vuodesta 1987. Rakennustekniikan tutkija on koordinoinut lukuisia kotimaisia projekteja ja ollut mukana EU:n Life-projekteissa. Ominta alaa Maarit Hellstedtille on kotieläintuotantorakentaminen ja tuotannon ympäristövaikutukset.

Työnjako kahden koordinaattorin välillä toimii siten, että Saija Rasi vastaa hankkeen asiasisältöjen hallinnoinnista. Hän huolehtii työpakettien (WP) sisällöistä ja draftien eli työsuunnitelmien, prosessikuvausten ja tulosten luonnostelun tallennuksesta. Hän myös vastaa julkaisujen kokoamisesta ja osallistuu julkaisujen editointiin sekä seminaarien järjestelyyn.

Hallinnollinen koordinaattori Maarit Hellstedt hoitaa aikatauluun, budjettiin ja sopimuksiin ja muihin hallinnollisiin asioihin liittyvät tehtävät. Samoin hän raportoi ja pitää yhteyksiä Central Baltic –ohjelmasihteeristön edustajaan, Joint Technical Secretariatiin. Hän myös järjestää hankekumppanien ja ohjausryhmän kokoukset sekä osallistuu seminaarien järjestelyyn ja julkaisujen editointiin.
 


30.8.2011

Biokaasun tuottamisen tekniset vaihtoehdot Virossa

Eräs W-Fuel-hankkeen päätavoitteista on etsiä biokaasuntuotannon teknisiä ratkaisuja tutkimusalueille, joita Virossa ovat Harjun ja Lääne-Virun maakunnat. Seuraavassa esitellään lyhyesti nykyisin käytössä olevia biokaasun tuotantotekniikoita.

Kuusi tärkeintä raaka-ainelähdettä ovat käyttämättömältä maatalousmaalta saatavat energiakasvit, kotieläintiloilta peräisin oleva liete ja lanta, osittain luonnontilaiset laidunmaat, suuret kaatopaikat, biojäte ja jätevesiliete. Virossa käyttökelpoisen biokaasun vuosittainen kokonaistuotantomäärä on 391,5 miljoonaa Nm3, kun vihreästä biomassasta tuotettavaa biokaasua saadaan noin viideltä prosentilta viljelysmaasta. Vuosittaiseksi biometaanin (98 % CH4) tuotannoksi käyttökelpoisen biokaasun määrästä voidaan arvioida noin 235 miljoonaa Nm3, mikä vastaa kolmasosaa Viron vuosittaisesta maakaasun kulutuksesta. Biomassan tuotannon merkittävimpiä lähteitä Virossa ovat vihreä biomassa sekä kotieläintiloilta peräisin oleva liete ja lanta [1].

Mädätystekniikkaan perustuva biokaasun tuotanto voidaan jakaa märkä- ja kuivaprosesseihin syötteen kuiva-ainepitoisuuden perusteella. Märkäprosessissa kuiva-ainepitoisuus on 6–13 % ja kuivaprosessissa 20–40 %. Märkämädätystekniikka on yleistynyt, koska siinä voidaan käyttää nestemäisiä substraatteja, esimerkiksi lantaa, joka sopii mädätykseen ihanteellisesti. Tekniikkaa on myös olemassa nestemäisen lannoitteen (käsittelyjäännöksen) pellolle levittämistä varten. Biokaasun tuottamiseksi paalattavasta biomassasta, kuten heinästä ja säilörehusta, on kehitetty kuivamädätystekniikka.

Anaerobisen käsittelylaitoksen toiminnassa on seuraavat perusvaiheet:
• jätteen tai biomassan esikäsittely (kuivamädätystä varten), mikä koostuu yleensä jauhamisesta, pilkkomisesta, seulomisesta ja sekoittamisesta;
• biomassan mädättäminen, mukaan lukien biokaasureaktorin syöttö ja reaktorin sisällön sekoittaminen;
• kaasun käsittely, mukaan lukien kerääminen, prosessointi, varastointi ja hyödyntäminen;
• mädätteen käsittely (ks. kuva 1).
 

 

Kuva 1. Kaavio maatilan biokaasulaitoksesta (Bios Bioenergysysteme GmbH) [2].

Anaerobinen reaktori on biokaasulaitoksen sydän. Mädätysreaktorissa substraatteja kuumennetaan ja varsinainen mädätysprosessi tapahtuu. Prosessin lopputuotteet ovat biokaasu ja mädätetty substraatti, ja mädätysreaktorin sisältöä on aika ajoin sekoitettava. Biokaasun tuotannossa nykyään käytettäviä anaerobisia mädätyslaitoksia on pääasiassa viittä tyyppiä: vakionopeuslaitos, pikalaitos, kaksivaihelaitos, mesofiilinen laitos ja termofiilinen laitos [3–7].

Kylmäprosessia käyttävä vakionopeuslaitos on yksinkertaisin tyyppi, jossa mädätysprosessin kesto on pitkä, 30–60 vuorokautta. Biomassaa ei kuumenneta, ja sekoittamisesta huolehtii vain syntyvä biokaasu. Pinnalle muodostuva kerros kerätään pois ja kierrätetään takaisin järjestelmään. Reaktorin pohjalle kerääntyvä mädätetty kiinteä aine poistetaan aika ajoin. Nykyään vakionopeuslaitoksia rakennetaan enää lähinnä pienehköihin jätevedenkäsittelylaitoksiin. Pikalaitos on merkittävä parannus vakionopeusmädätykseen nähden. Biomassaa lämmitetään ja sitä sekoitetaan kauttaaltaan, jolloin raaka-aine paksuuntuu ja syöttö on tasaista. Tämän ansiosta säiliön tilavuutta voidaan pienentää, ja prosessi on huomattavasti vakaampi ja tehokkaampi. Biomassaa sekoitetaan kaasun uudelleenkierrätyksen, pumppauksen tai imutorvisekoittimien avulla ja lämmitetään ulkoisten tai sisäisten lämmönvaihtimien tai höyrynsyötön avulla. Syötön tasaisuus on erittäin tärkeää, ja biomassaa olisi syötettävä jatkuvasti tai säännöllisin väliajoin, jotta olosuhteet mädätysreaktorissa säilyvät tasaisina ja äkkikuormitusta vältetään, mikä on erityisen tärkeää herkkien metanogeenisten organismien kannalta. Kaksivaiheisessa mädätyksessä pikamädätysreaktori on yhdistetty toiseen säiliöön, jota kutsutaan joskus sekundäärireaktoriksi, vaikka sitä käytetään vain mädätetyn kiintoaineen varastointiin ja pinnalle muodostuneen kerroksen dekantointiin. Sekundäärireaktoria ei siis lämmitetä eikä sekoiteta. Säiliöissä voi olla kiinteät katot tai kellupeitteet. Jos sekundäärisäiliössä on kellupeite, säiliötä voidaan käyttää myös reaktorikaasun säilytykseen. Primääri- ja sekundäärisäiliöt voivat olla myös keskenään samanlaiset ja molempia voidaan lämmittää ja sekoittaa, jolloin toinen toimii varareaktorina. Tällaiset kaksoismädätyslaitokset olivat aiemmin erittäin suosittuja, mutta uusissa laitoksissa tekniikkaa käytetään enää vähän. Poikkeuksena ovat jatkuvasekoitteisella reaktorilla (continuously stirred reactor, CST) varustetut laitokset, joissa voidaan käsitellä erittäin lietepitoisia tai erittäin paljon liukenevaa orgaanista ainetta sisältäviä jätevesiä. Jatkuvasekoitteinen reaktori on herkkä äkillisille häiriöille ja biomassan seassa oleville myrkyllisille aineille.

Useimmat pikamädätysreaktorit toimivat mesofiilisessa lämpötilassa eli 30–38 asteessa. Anaerobinen mädätys voi tapahtua myös korkeammassa lämpötilassa eli termofiilisella alueella, jolloin mädätystapahtuman lämpötila on termofiilisille bakteereille sopiva 50–57 astetta. Termofiilinen mädätys on nopeampaa kuin mesofiilinen, sillä biokemiallisten reaktioiden nopeus kasvaa lämpötilan noustessa. Muita etuja ovat kiinteän aineen merkittävämpi väheneminen, tehokkaampi vedenpoisto sekä patogeenisten organismien tarkempi tuhoutuminen. Termofiilisten lämpötilojen käyttö vaatii kuitenkin enemmän energiaa. Myös pinnalle muodostuva kerros on heikkolaatuisempaa ja sisältää enemmän liuenneita kiintoaineita, hajua voi muodostua enemmän, ja huomattavasti herkempää prosessia on hoidettava huolellisemmin. Prosessin epävakaus johtuu termofiilisten bakteerien mesofiilisia organismeja suuremmasta herkkyydestä lämpötilojen vaihteluille.

Maatilojen biokaasulaitoksissa käytetään pääasiassa neljää eri reaktorityyppiä (ks. kuva 2) [2]:
1. sylinterinmuotoinen täysin sekoittuva vaakareaktori
2. renkaanmuotoinen täysin sekoittuva vaakareaktori
3. täysin sekoittuva pystyreaktori
4. pystymallinen tulppavirtausreaktori.

 

Kuva 2. Maatilan biokaasulaitosten erilaisia reaktorijärjestelmiä [2].

Harjun maakunnassa tärkeimpiä syötteitä ovat sianlanta (joka on peräisin Kuusalussa sijaitsevasta Hinnun sikalasta) sekä vihreä biomassa. Sian lietelantaan voidaan lisätä myös kananlantaa, sillä Viron suurimmat munantuottajat Eesti Munatooted AS ja Tallegg AS sijaitsevat molemmat Harjun maakunnassa. Sagro AS:ltä saadaan myös maatalousjätettä. Sopivin biokaasun tuotantotekniikka olisi siis kuivamädätys, jossa kuiva-ainepitoisuudeltaan suhteellisen korkeaa syötettä mädätetään mesofiilisessa lämpötilassa. Tällainen on esimerkiksi Langenau GmbH:n kehittämä BAL-biokaasulaitostekniikka [8]. Sen sijaan Länsi-Virumaan maakunnassa biokaasutuotannon tärkeimmät raaka-aineet ovat biojäte ja liete. Suurin biojätteen tuottaja on Rakvere Meat Processing Ltd., joka tuottaa 57 % kaikesta Länsi-Virumaan maakunnan biojätteestä. Rakvere Vesi käsittelee Rakveren kaupungin jätevedet. Teollisuuslietteen merkittävimpiä tuottajia ovat Rakvere Meat Processing Ltd. ja maidontuotantoyhtiö Maag Piimatööstus AS. Mekaanisesta ja biologisesta käsittelystä saatava liete olisi hyvää raaka-ainetta biokaasuntuotannolle. Sopiva tekniikka olisi siis märkämädätys mesofiilisessa tai jopa termofiilisessa lämpötilassa ja sylinterinmuotoisessa täysin sekoittuvassa vaakareaktorissa.


Kirjallisuutta
1. Oja A., Trink T. Estonian experiences of SMEs introducing biogas technologies. Nordic Bioenergy Conference, Jyväskylä, 5.–9. syyskuuta 2011 (julkaistaan myöhemmin).
2. Monitoring of agricultural biogas plants in Austria – Mixing technology and specific values of essential process parameters. (2005) [WWW] http://www.nas.boku.ac.at/uploads/media/Monitoring_biogasplants_berlin.pdf [28.5.2011].
3. Appels L, Baeyens J, Degrève J, Dewil R. (2008) Principles and potential of the anaerobic digestion of waste-activated sludge. Progress in Energy and Combustion Science 34, s. 755–781.
4. Metcalf & Eddy (2003) Wastewater engineering: treatment and reuse. Neljäs painos. New York: McGraw Hill.
5. Qasim S R. (1999) Wastewater Treatment Plants: Planning, Design and Operation. Toinen painos. Boca Raton: CRC Press.
6. Turovskiy I S, Mathai P K. (2006) Wastewater sludge processing. New York: Wiley.
7. Vinkel, T. Identification of micro-organisms responsible for anaerobic degradation in residual sludge of wastewater treatment plant. MSc Thesis, Tallinn University of Technology, 2011, 61 sivua.
8. http://www.bal-langenau.de/ [24.08.2011].

 


30.8.2011

Biopolttoaineseminaari Virossa

Tartossa järjestettiin 23.–24.3.2011 kansainvälinen biopolttoaineseminaari otsikolla “Biopolttoaineiden osuus liikenteessä 10 % vuoteen 2020 mennessä? Milloin biopolttoaineet ovat arkipäivää Viron teillä?”. Seminaarin järjesti Itämeren alueen kehittämisohjelmaan 2007–2013 kuuluva EU-rahoitteinen BalticBiogasBus-hanke yhteistyössä Intelligent Energy Europe -ohjelmaan (IEE) kuuluvien GasHighWay- ja Adore IT -hankkeiden kanssa. Baltic Biogas Bus- ja GasHighWay-hankkeet esiteltiin W-Fuel-hankkeen ensimmäisessä uutiskirjeessä. Euroopan komission IEE-ohjelmaan ohjelmakaudella 2008–2011 kuuluvan Adore IT -hankkeen (Adolescence for renewable energies in transport) päätavoite on poistaa biopolttoaineiden käyttöönoton ja käytön esteitä. Hankkeen virolainen kumppani on Viron maatalousyliopisto. Lisätietoja: (http://www.adore-it.eu/index.php?option=com_content&view=article&id=18&Itemid=8&lang=et).
Seminaarin tarkoituksena oli vakuuttaa sidosryhmät biopolttoaineiden käyttöönoton tarpeellisuudesta ympäristön, talouden ja muiden seikkojen näkökulmasta sekä esitellä biopolttoaineiden tuotantoon ja käyttöön liittyviä teknologisia ja lainsäädännöllisiä mahdollisuuksia. Seminaarissa keskityttiin pääasiassa Viron biopolttoainesektorin kehitykseen. Tapahtuman kohderyhmiä olivat kansallisen ja paikallisen tason päättäjät, valmistajat ja jakeluyhtiöt sekä muut aiheesta kiinnostuneet organisaatiot ja henkilöt. Puhujina oli muun muassa ympäristö-, valtiovarain- ja maatalousministeriöiden johtavia asiantuntijoita. Paneelikeskustelun aikana virolaiset hankeryhmät kertoivat INTERREG IV A -ohjelmaan kuuluvan W-Fuel -hankkeen kokemuksista. Osallistujille jaettiin myös hankkeesta kertova esite.

Tarton seminaarin osallistujat kuuntelemassa esityksiä.

Seminaarin aikana vierailijoilla oli myös mahdollisuus tutustua käytännön ratkaisuihin teknologiatoimittajien näyttelyosastoilla sekä Tarton raatihuoneen aukiolla, jossa oli esillä kaasukäyttöisiä ajoneuvoja.

Kaasukäyttöisiä busseja ja henkilöauto Tarton raatihuoneen aukiolla.

Seminaarin esitykset ovat ladattavissa IEE GasHighWay -hankkeen virolaisen kumppanin Mõnus Minek OÜ:n internet-sivuilta: http://www.monusminek.ee/Biok%C3%BCtuste-osakaal-transpordis-on-10%25-aastaks-2020--Millal-muutuvad-biok%C3%BCtused-Eesti-transpordis-iseenesest-m%C3%B5istetavaks-.php

 


 


28.4.2011

Jätesuunnitelma vauhdittaa biojätteen vähentämistä

W-Fuel –hanke on laatinut biojätteen vähentämissuunnitelmat kohdealueilleen. Etelä-Suomessa suositellaan biojätteen määrän vähentämistä kolmellakymmenellä prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Tavoite noudattaa valtakunnallisen jätesuunnitelman linjauksia.

W-Fuel –hanke on tarkastellut jätteen vähentämissuunnitelmissa myös erilaisia lietteitä. Koska hankkeen tavoitteena on jätteen hyötykäyttö biokaasun raaka-aineena, tutkijat ovat erityisesti selvittäneet keinoja, joilla voidaan vähentää lietteiden sisältämiä haitallisia aineita. Nämä haitta-aineet voisivat häiritä biokaasun valmistusprosessia tai käsittelyjäännöksen käyttöä lannoitevalmisteena.

Kestävään jätepolitiikkaan

Sekä biojäte että lietteet sopivat hyvin biokaasun raaka-aineiksi.
– Ympäristön kannalta on kuitenkin tärkeintä, että jätepolitiikassa lähdetään kestävältä pohjalta. Erilaisilla jätteenkäsittelyratkaisuilla voidaan vähentää päästöjä jonkin verran, mutta biojätteitä vähentämällä voidaan pienentää ympäristövaikutuksia tuotteiden koko elinkaaren ajalta. Jätteiden vähentäminen on myös erittäin taloudellista toimintaa, sillä se vähentää tuotteen materiaalin, varastoinnin ja kuljetuksen kustannuksia, sanoo tutkija Erja Heino W-Fuel –hankkeesta.

W-fuel –hankkeen tekemissä haastatteluissa niin kaupan, teollisuuden kuin julkisten ruokapalveluidenkin päämotiiviksi biojätteen ehkäisylle osoittautuivat taloudelliset säästöt.

Ennusteet vuoteen 2020

Jatkossa W-Fuelin tutkijat keskittyvät laatimaan alueellisia suunnitelmia biokaasun tuotantoon. Myös jätteenvähentämissuunnitelman toteuttamista ja nykyistä, jätemäärän kasvua ennustavaa kehityskulkua vertaillaan. Tutkijat selvittävät, millaisia ympäristö- ja talousvaikutuksia nämä kaksi vaihtoehtoisesta kehityskulkua aiheuttaisivat vuonna 2020.
– Myös biokaasun tuontantosuunnitelmat tehdään vuoden 2020 raaka-ainemääriä ja käyttöä ajatellen. On siis tärkeää, että ne eivät perustu yliarvioituihin jätemääriin, vaan olemme ensin ottaneet huomioon sen, mitä tehokkailla vähentämistoimilla saadaan aikaan, Heino toteaa.


Virossa haetaan säästöjä

Myös Virossa ruoka-alan toimijat pyrkivät vähentämään biojätettä etupäässä vähentääkseen jätteenkäsittelyn kustannuksia. Poikkeuksena on ruokapankkitoiminta, joka kerää parasta ennen päivämäärää lähestyviä tuotteita kaupoista ja elintarvikkeiden tuottajilta ja jakelee ruoan tarvitseville. Ruokapankki toimii vapaaehtoisvoimin.

Tallinnan kotitalouksien biojätemäärät ovat kasvaneet huomattavasti vuosina 2006-2008. Tilastollinen kasvu johtuu kuitenkin biojätteen erilliskeräilyn tehostamisesta ja kotitalouksien kouluttamisesta jätteiden erotteluun. Viron ympäristötietokeskuksen (Estonian Environmental Information Centre, EEIC) tuottamien tilastojen ohella onkin ollut tärkeää perehtyä koko ruokatoimialan jäteskenaarioihin. Tutkijat ovat haastatelleet 25 Viron julkisen ja yksityisen sektorin jätehuoltoyritystä sekä tarkastelleet jätetilastojen luotettavuutta asiantuntijavoimin. Viron jätetilastoja on kuitenkin laadittu vasta lyhyen aikaa, joten niiden luotettavuus ei vielä riitä pitkän ajan ennusteiden laatimiseen.

Suomen raportti
Viron raportti
 


28.4.2011

Sata euroa roskiin?

Tutkija Esa Aro-Heinilä selvittää W-Fuel hankkeessa laskentatapoja, joilla ruokahävikki ja muu biojäte voidaan hinnoitella.

Aro-Heinilä laskee, että pelkästään kotitalouksissa roskiin joutuva syömiskelpoinen ruoka maksaa henkilöä kohti noin sata euroa vuodessa. Jokaisen henkilökohtaisesta ruokalaskusta hävikkiin päätyy noin 5-6 %.
– Muissa Euroopan maissa tehtyihin laskelmiin verrattuna luku on pieni. Ruokahävikin ympäristövaikukset ovat kuitenkin turhia ja vältettävissä. Jokainen kuluttaja voi punnita sitä, onko sata euroa paljon vai vähän, Aro-Heinilä sanoo.

Kotitalouksien ruokahävikin laskennassa Aro-Heinilä on hyödyntänyt MTT:n Foodspill-hankkeen ruokahävikkitietoja ja Tilastokeskuksen tilastoja ruoan arvosta.


Jätekuorma käy julkisella kukkarolla?

Julkisille keittiöille ruokahävikki ja biojäte saattavat sen sijaan aiheuttaa merkittäviäkin kustannuksia. Suomen laitoskeittiöissä hävikin määrää on pyritty aktiivisesti vähentämään, mutta silti syötävän ruoan päätyminen jätteeksi voi Aro-Heinilän mukaan aiheuttaa julkisille keittiöille lähes 50 miljoonan euron kustannukset vuosittain. Muusta biojätteeksi päätyvästä materiaalista julkisyhteisöt maksavat vuosittain noin 15 miljoonaa lisäeuroa.

Aro-Heinilän julkisia keittiöitä käsittelevässä laskelmassa ruokahävikin ja -jätteen määrä perustuu Ruotsissa tehtyihin tutkimuksiin. Annosmäärä on peräisin ACNielsenin Horecarekisteristä ja annoshintaa on arvioitu useamman lähteen perusteella

Lautasannoksen hinta-arvioiden suuri vaihtelu aiheuttaa laskelmaan kuitenkin vielä epävarmuustekijöitä, joita Aro-Heinilä tarkentaa W-Fuel -hankkeessa.

 

Taloudellisia kannustimia biojätteen vähentämiseksi

Euromääräinen arvio ruokahävikin ja biojätteen määrästä selkeyttäisi Aro-Heinilän mukaan tilannetta niin kuluttajille kuin julkisille keittiöille.

– Tähän mennessä ruuan tarkempaan käyttöön ei ole ollut taloudellista motiivia.Ruokahävikin ja biojätteen vähentämiseen pitäisi kuitenkin löytyä kiinnostusta erityisesti julkiselta puolelta, Aro-Heinilä kaavailee.

Laskelmaan


Sivu: Edellinen 1 2 3 4 5 6 Seuraava
  MTT W-Fuel -projekti
Kotieläintuotannon tutkimus
H-talo
31600 Jokioinen
mp 040 352 9741

MTT W-Fuel project
Animal Production Research
31600 Jokioinen, Finland
mp  +358 40 352 9741